Ulkona maa on vieläkin kosteaa viime öisen sateen jälkeen. Päivälläkin kosteaa sumua ilmeisesti ollut taivaalla koska koko päivänä eivät edes tienpinnat ole kuivahtaneet. Onneksi pihavaahteroiden kullankeltaset lehdet ovat valaisseet tätä harmaata syyspäivää.

On ollut hankala päivä taas saada vireyttä ja intoa mieleen. Olo on ollut levoton ja raskas. Nukuin sentään viime yön todella hyvin. Ihan liian pitkään vaikka näin eläkeläisenä ei pahemmin ole kiirettä minnekään. Kello 12 loikkasin sängystä, kuin jänis. Oli paljon suunnitelmia, mutta mitään niistä en saanut tehtyä. Laiskuutta vai saamattomuutta... Ehkäpä molempia. Olisi pitänyt käydä postissa hakemassa Soneran paketti, jossa joku uusi modeemilaite. Kirjasto odotti seitsemää palautettavaa kirjaa. Maito oli loppunut.

Nyt posti, kauppa ja kirjasto listalla taas huomenna. Onneksi posti on lähikaupassa ja kirjasto auki lauantaisin ja kauppakin palvelee pitkään. Päivän kahvimaidon ja huomisen aamukahvimaidon kävin pummimassa siskoltani talon yläkerrasta. On kätevää kun sisko asuu samassa talossa ja on innokas ruoan laittaja vielä. Sain ruikutettua huikopalaksi kinkkukiusausta ja sen voimilla jaksoin omaan päiväruokaani, joka oli kasvismössöä paranneltuna paistetuilla broilerin paloilla. Kun syö samaa kasvismuhennosta viidettä päivää, niin kaipaa jo jotain siihen muuta makua sekaan.

Alussa mössö oli keittoa ja päivien kuluessa muhjaantui mössöksi. Nyt sitten oli broilerilla höystettynä. Sinänsä hyvää ruokaa vaikka kuullostaakin hurjalta. Maistuu erinomaiselta ja sapuskaa voi muunella keitosta muhennokseen ja lisukkeilla muunnella erilaisin makuja. Broileri, feta, mifu, jauheliha. Kaikki sopii. Viimeiseen lautaselliseen voi vielä lisätä erilaisia mausteita maun mukaan niin alkuperäinen kasviskeitto muuntautuu aivan erilaiseksi mitä piti olla. Meillä aikoinaan perheessä kulki tämä ruoka nimelllä "Patakeitto". Tästä ehdottoman suosistusta vatsan täyttäjästä siunaantunut monia muunnoksia ja variaatioita riirppuen onko sen pääraaka aineena riisi, kasvikset, peruna tai sitten linssi. Tämän viikkoinen "Patakeitto" sisälsi 3 perunaa, 3 porkkanaa keitetään kasvisliemessä, sekaan lykätään pannulla ruskistettuja sipulia, purjoa, sellerinvarsia ja muutamia huonoksi menneitä tomaatteja. Silputtua kiinakaalia pannulla haudutettuna. Maustetaan jossain vaiheessaja lisätään desi punaisia linssejä ja keitetään koko moska kasaan. Pinnalle persiljasilppua oikein reilusti.

Tähän voi lisätä tomaattipyreen, (ketsuppia) ja timjamia, joka sopii oivallisesti näiden muiden aineiden mukaan. Paranee vain jääkaapissa ollessaan ja on parasta ensimmäisenä päivänä keittona ja viimeisenä päivänä kunnolla muhineena mössönä. Lisukkeena siis broilerimausteella kuorrutettu broileri silppu, fetajuusto kuutiot, mifu tai tofu. Tähän patakeittoon voi upottaa melkein mitä haluaa. Nahistuneet omenat antavat mukavan pikantian maun. Vallan herkullista!

Ja kun ilta uhkaa jo kohta kääntyä mummoihmiselle yövalvomista vaille niin on hyvä jatkaa viime yönä kesken jäänyttä kirjaa, joka tänään on Joel Dickerin hieno "Baltimoren sukuhaaran tragedia". Sen parissa meneekin sitten loppuilta mukavasti lämpimässä pedissä täkkien alla puoleen yöhön asti tai niin pitkään että kirjan saan loppuun.

Vielä on aikaa.... siis lukea keskenjäänyt kirja loppuun.

Tänään oivalsin tuon asian vasta kunnolla. On se jo mielessä ollut pitkään, mutta vie aikaa ymmärtää mitä se merkitsee ja ajattelin tuumata sitä sitten kunnolla. Koko päivä on mennyt enkä ole tullut hullua hurskaammaksi. Päässä surisee ja hurisee monta asiaa joita pitäisi panna sanoiksi ja varsinkin teoiksi. Ei vaan saa mitään aikaiseksi. Tätä se  on ollut jo pitkään ja se ei ole uutta.

Mitä enemmän miettii sitä vähemmän saa aikaiseksi. Aloituskynnys on kohonnut todella hankaliin mittoihinsa. Nuorempana sai nopeammin ja pienemmällä ajatuksella tehtyä huomattavasti enemmän asioita. En tiedä olivatko ne niin tärkeitä sitten. Nykyisin jonkun asian suunnittelu vie aikaa tuplasti enemmän. Sen jälkeen, kun on suunnitellut asian hyvin, pitää miettiä ja harkita vielä lisää oliko suunnitelma hyvä, huono, keskinkertainen vai aivan surkea. Kun on saanut päätökseen mikä oli suunnitelman tulos ja alkaa sitä toteuttamaan niin siinä sitten meneekin aikaa etsiä oikea ajankohta suunnnitelman toteuttamiseen,oikeita välineitä ja sitten alkaakin jo väsyttämään. Tai on hyvä kirja juuri luettavana.....

Tämän päivän suunnitelmani oli saada kukka amppeli kattoon. No, sitä on suunniteltu jo pari kuukautta. Herra isä, kuinka aika kuluu! Amppeli on maannut makuuhuoneen yhdellä pöydällä jo kuukausia odottamassa oikeaa hetkeä. Tuntui olevan jo pölyyntynytkin.... Tänään sain sen vihdoin kuljetettua olohuoneeseen ikkunan  eteen ja tarkistin kiinnikkeet ja nauhat. Etsin koukun ja vasaran, raahasin tikkaat ikkunan eteen, vedin verhot ikkunan eteen ettei naapuri nähnyt kuinka kekkaloin mustissa välihousuissa ja liian tiukassa puserossa. (kiristää vatsan kohdalta)

Amppelin ruuvaaminen ja yhden reijän vasarointi vei noin kaksi minuuttia aikaa, suunnittelu yli kaksi kuukautta. Kukkien ostaminen viikon ja ruukun vaihtaminen  isompaan toisen viikon verran. Nyt yhteen ruukkuun olen vaihtanut saniasen, joka ei missään tapauksessa tule pärjäämään eteläisellä ikkunalla kovinkaan pitkään kuivumatta ja palamatta. Nyt mietin vaihtaako amppeliin roikkumaan muratti...vai pitääkö ostaa joku muu kasvi tilalle. Annanko saniaisen olla talven yli ja vaihdan sitten toiseen ehompaan kasviin.

Näin ollen kukka-amppelin vaihto on ollut todella pitkäaikainen , hidas ja suunniteltu projekti niiden monien pienten nopeiden ajatuksissa olevien suunnitelmieni toteutus, joka kestää ehkä vielä noin puoli vuotta tai ainakin maaliskuun aurinkoisiin päiviin saakka. Sitäpaitsi saniainen tai muratti, kumpi nyt sitten amppeliin kotiutuukin, kestää aurinkoa hyvin kun verhot on vedetty ikkunan eteen.

Joten... https://www.youtube.com/watch?v=3IXM2sHQ93k

...vielä on aikaa lukea yksi kirja, juoda lasi hyvää viiniä ja suunnitella tulevaa...